korona

Force Majeure ja korona

juhtuo-2019

Korona- virus on vaikuttanut yritysten toimintaan ja monen mieleen on noussutkin ajatus ylivoimaisen esteen eli Force Majeure- ehdon hyödyntämisestä vapautuakseen sopimusvelvoitteistaan tai sitten sopimuskumppani on vedonnut ylivoimaiseen esteeseen.

Usein yritysten välisissä sopimuksissa on erillinen Force Majeure-lauseke, jonka mukaan poikkeuksellisen, ylivoimaisen ja osapuolista riippumaton esteen vuoksi sopimusosapuoli voisi jättää sopimusvelvoitteensa täyttämättä ilman, että hän joutuisi korvausvastuuseen sopimusrikkomuksestaan. Sovellettaessa Suomen lakia, ylivoimaiseen esteeseen voidaan sopimussuhteessa vedota ilmankin, että siitä on otettu sopimukseen erikseen ehto.

Usein sopimuksissa on tarkennettu erilaisia tilanteita, joissa Force Majeure- ehto tulisi sovellettavaksi. Tällaisia ovat tyypillisesti mm. sota, luonnonmullistus, energia jakelun keskeytyminen tai viranomaisen suorittama pakko-otto tai takavarikko julkiseen tarpeeseen.

Korona-viruksenkaan kaltainen tilanne ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että Force Majeure olisi olemassa. Tämähän tarkoittaisi sitä, että kaikki sopimukset tulisivat sitomattomaksi ja koko talousjärjestelmä luhistuisi. Tästä syystä yksin jonkin olosuhteen olemassa olo ei mahdollista sopimusvelvoitteiden laiminlyöntiä.

Jokainen sopimus on yksilö ja tilannetta tuleekin tulkita aina tapauskohtaisesti. Sopimuksen sitovuuden periaate, joka on hyvin vahva periaate, ei se ole kadonnut minnekään.

Usein Force Majeure – lausekkeissa niiden soveltamisen edellytyksenä on, että sopimusosapuoli ei ole voinut tilannetta ennakoida ja välttää. Jos esimerkiksi raaka-aineen tai osien saanti on estynyt epidemia-alueella sijaitsevalta toimittajalta, on yrityksen selvitettävä, onko korvaava toimitus saatavissa muualta. Olosuhde ei siis vielä riitä, vaan sen pitää myös todellisuudessa aiheuttaa este sopimuksen toteuttamiselle.

Törmäsin itse muutama päivä sitten sopimukseen, jossa Valmiuslain käyttöönotto oli yksilöity Force majeure-ehdon soveltamiseksi. Tässä tulkinnanvara on jo kapeampi, koska sopimusehto on melko yksiselitteinen.

Korona ei siis automaattisesti mahdollista Force Majeure- ehtoon vetoamista, vaan tilannetta tulee aina tarkastella tapauskohtaisesti.

Työsopimukset ja korona

juhtuo-2019

Päätin blogin perustamisesta jo paljon ennen korona-aikaa. Tarkoitus ei siis ole tehdä korona-blogia, vaikka pakostakin näissä ensimmäisissä kirjoituksissa korona- sana tulee useinkin esiintymään.

Oma puhelin on soinut viime päivinä kiihtyvässä määrin koskien pakkotilanteessa tehtäviä irtisanomisia ja lomautuksia. Yksi tapaus on jäänyt erityisen hyvin mieleen siitä syystä, että monessa pitämässäni työoikeuskoulutuksessa olen kysynyt osallistujilta miksi he pitävät määräaikaista työsopimusta jotenkin työnantajan näkökulmasta riskittömämpänä, kuin toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta? Tässä viitatussa tapauksessa koronan vuoksi koko liiketoiminta katosi yhdessä yössä, mutta työsuhteet jäivät. Miksi näin? Siksi, että työsopimuksista moni oli määräaikainen ja määräaikaista työsuhdetta ei voi irtisanoa tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. Määräaikaisessa työsuhteessa olevaa ei pääsääntöisesti voida myöskään lomauttaa.

Tässä tapauksessa hieman helpotusta asiaan toi kuitenkin se, että hallitus mahdollisti Koronan vuoksi myös määräaikaisessa työsuhteessa olevan lomauttamisen.

Koronan jälkeen kun taas palataan normaaliin arkeen, niin miettisin tarkkaan missä tilanteessa määräaikainen työsuhde on se paras ratkaisu. Työsuhteen määräaika on molempia osapuoli sitova sopimusehto. Määräaikaista työsopimusta ei voi irtisanoa myöskään sillä perusteella, että työntekijä laiminlyö työtehtäviään tai rikkoo työsopimuksen ehtoja. Sopimusrikkomuksen pitää olla niin merkittävä, että sopimuksen purkuperuste täyttyy, jolloin ihan pienet perusteet eivät riitä.