Päätin blogin perustamisesta jo paljon ennen korona-aikaa. Tarkoitus ei siis ole tehdä korona-blogia, vaikka pakostakin näissä ensimmäisissä kirjoituksissa korona- sana tulee useinkin esiintymään.

Oma puhelin on soinut viime päivinä kiihtyvässä määrin koskien pakkotilanteessa tehtäviä irtisanomisia ja lomautuksia. Yksi tapaus on jäänyt erityisen hyvin mieleen siitä syystä, että monessa pitämässäni työoikeuskoulutuksessa olen kysynyt osallistujilta miksi he pitävät määräaikaista työsopimusta jotenkin työnantajan näkökulmasta riskittömämpänä, kuin toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta? Tässä viitatussa tapauksessa koronan vuoksi koko liiketoiminta katosi yhdessä yössä, mutta työsuhteet jäivät. Miksi näin? Siksi, että työsopimuksista moni oli määräaikainen ja määräaikaista työsuhdetta ei voi irtisanoa tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. Määräaikaisessa työsuhteessa olevaa ei pääsääntöisesti voida myöskään lomauttaa.

Tässä tapauksessa hieman helpotusta asiaan toi kuitenkin se, että hallitus mahdollisti Koronan vuoksi myös määräaikaisessa työsuhteessa olevan lomauttamisen.

Koronan jälkeen kun taas palataan normaaliin arkeen, niin miettisin tarkkaan missä tilanteessa määräaikainen työsuhde on se paras ratkaisu. Työsuhteen määräaika on molempia osapuoli sitova sopimusehto. Määräaikaista työsopimusta ei voi irtisanoa myöskään sillä perusteella, että työntekijä laiminlyö työtehtäviään tai rikkoo työsopimuksen ehtoja. Sopimusrikkomuksen pitää olla niin merkittävä, että sopimuksen purkuperuste täyttyy, jolloin ihan pienet perusteet eivät riitä.