Työaikajoustoja

Uusi työaikalaki astui voimaan aika lailla tasan vuosi sitten. Kokosin tähän kolme mielenkiintoista seikkaa, joiden avulla on mahdollista lisätä työaikajoustoja.

Joustotyöaika
Uutena työaikamuotona lakiin lisättiin joustotyöaika. Se ei tarkoita sitä, että työaika venyy ja paukkuu miten vaan. Kyse on siitä, että työnantaja ja työntekijä saavat sopia säännöllisen työajan pituudesta ja sen sijoittamista työehtosopimuksen ehdoista poiketen. Edelleen on kuitenkin noudatettava esimerkiksi työaikalain määräyksiä työajan enimmäismäärästä. Joustotyöaika on sovellettavissa tehtävissä, jotka eivät pääasiassa ole sidottuja tiettyyn vuorokaudenaikaan, viikonpäivään tai työntekopaikkaan. Työajasta vähintään puolet on oltava sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itsenäisesti päättää. Lain esitöiden mukaan joustotyöaika käsittäisi esimerkiksi sellaisen asiantuntijatyön, jossa työhön käytettyä aikaa lähtökohtaisesti seurataan, mutta jossa työnantaja ja työntekijä sopivat siitä, että työn tekeminen voisi pääasiassa ajoittua ja sijoittua työntekijän määräämällä tavalla. Työajan tarkan sijoittelun asemesta työnantaja voi määritellä tehtävät ja niitä koskevat tavoitteet, mutta työn suorittamisen paikan ja ajankohtien tulisi olla pääosin työntekijän itsensä päätettävissä.

Työaikapankki
Lainsäätäjä on ottanut askeleita joustavamman työajan suuntaan myös siinä, että nyt työaikapankista säädetään työaikalaissa. Aikaisemmin työaikapankeista on säädelty yksin työehtosopimuksin. Työaikapankilla tarkoitetaan työ- ja vapaa-ajan yhteensovitusjärjestelmää, jolla työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan säästää ja yhdistää toisiinsa. Työaikapankista voidaan sopia edelleen myös työehtosopimuksella, joka voidaan ottaa käyttöön työaikalaissa tarkoitetun työaikapankin sijasta. Lakiin perustuva työaikapankki on vaihtoehtoinen niissä tilanteissa, joissa työnantajaa sitovassa työehtosopimuksessa on työaikapankkimääräyksiä. Työehtosopimuksella ei saa kieltää työaikapankin käyttämistä eikä näitä kahta voi käyttää päällekkäin.

Liukuva työaika
Työnantaja ja työntekijä saavat sopia työehtosopimuksen säännöllisen työajan pituutta ja sijoittamista koskevista määräyksistä poiketen liukuvasta työajasta niin, että työntekijä voi sovituissa rajoissa määrätä päivittäisen työaikansa sijoittamisesta.

Kaikki nämä kolme säännöstä sisältävät elementin, jonka mukaan työnantaja ja työntekijä saavat yhdessä sopia työehtosopimuksen ehdoista poiketen, eikä tätä vapautta ole mahdollista rajoittaa työehtosopimuksella.

Työsopimukset ja korona

Päätin blogin perustamisesta jo paljon ennen korona-aikaa. Tarkoitus ei siis ole tehdä korona-blogia, vaikka pakostakin näissä ensimmäisissä kirjoituksissa korona- sana tulee useinkin esiintymään.

Oma puhelin on soinut viime päivinä kiihtyvässä määrin koskien pakkotilanteessa tehtäviä irtisanomisia ja lomautuksia. Yksi tapaus on jäänyt erityisen hyvin mieleen siitä syystä, että monessa pitämässäni työoikeuskoulutuksessa olen kysynyt osallistujilta miksi he pitävät määräaikaista työsopimusta jotenkin työnantajan näkökulmasta riskittömämpänä, kuin toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta? Tässä viitatussa tapauksessa koronan vuoksi koko liiketoiminta katosi yhdessä yössä, mutta työsuhteet jäivät. Miksi näin? Siksi, että työsopimuksista moni oli määräaikainen ja määräaikaista työsuhdetta ei voi irtisanoa tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. Määräaikaisessa työsuhteessa olevaa ei pääsääntöisesti voida myöskään lomauttaa.

Tässä tapauksessa hieman helpotusta asiaan toi kuitenkin se, että hallitus mahdollisti Koronan vuoksi myös määräaikaisessa työsuhteessa olevan lomauttamisen.

Koronan jälkeen kun taas palataan normaaliin arkeen, niin miettisin tarkkaan missä tilanteessa määräaikainen työsuhde on se paras ratkaisu. Työsuhteen määräaika on molempia osapuoli sitova sopimusehto. Määräaikaista työsopimusta ei voi irtisanoa myöskään sillä perusteella, että työntekijä laiminlyö työtehtäviään tai rikkoo työsopimuksen ehtoja. Sopimusrikkomuksen pitää olla niin merkittävä, että sopimuksen purkuperuste täyttyy, jolloin ihan pienet perusteet eivät riitä.