Työaikajoustoja

Uusi työaikalaki astui voimaan aika lailla tasan vuosi sitten. Kokosin tähän kolme mielenkiintoista seikkaa, joiden avulla on mahdollista lisätä työaikajoustoja.

Joustotyöaika
Uutena työaikamuotona lakiin lisättiin joustotyöaika. Se ei tarkoita sitä, että työaika venyy ja paukkuu miten vaan. Kyse on siitä, että työnantaja ja työntekijä saavat sopia säännöllisen työajan pituudesta ja sen sijoittamista työehtosopimuksen ehdoista poiketen. Edelleen on kuitenkin noudatettava esimerkiksi työaikalain määräyksiä työajan enimmäismäärästä. Joustotyöaika on sovellettavissa tehtävissä, jotka eivät pääasiassa ole sidottuja tiettyyn vuorokaudenaikaan, viikonpäivään tai työntekopaikkaan. Työajasta vähintään puolet on oltava sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itsenäisesti päättää. Lain esitöiden mukaan joustotyöaika käsittäisi esimerkiksi sellaisen asiantuntijatyön, jossa työhön käytettyä aikaa lähtökohtaisesti seurataan, mutta jossa työnantaja ja työntekijä sopivat siitä, että työn tekeminen voisi pääasiassa ajoittua ja sijoittua työntekijän määräämällä tavalla. Työajan tarkan sijoittelun asemesta työnantaja voi määritellä tehtävät ja niitä koskevat tavoitteet, mutta työn suorittamisen paikan ja ajankohtien tulisi olla pääosin työntekijän itsensä päätettävissä.

Työaikapankki
Lainsäätäjä on ottanut askeleita joustavamman työajan suuntaan myös siinä, että nyt työaikapankista säädetään työaikalaissa. Aikaisemmin työaikapankeista on säädelty yksin työehtosopimuksin. Työaikapankilla tarkoitetaan työ- ja vapaa-ajan yhteensovitusjärjestelmää, jolla työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan säästää ja yhdistää toisiinsa. Työaikapankista voidaan sopia edelleen myös työehtosopimuksella, joka voidaan ottaa käyttöön työaikalaissa tarkoitetun työaikapankin sijasta. Lakiin perustuva työaikapankki on vaihtoehtoinen niissä tilanteissa, joissa työnantajaa sitovassa työehtosopimuksessa on työaikapankkimääräyksiä. Työehtosopimuksella ei saa kieltää työaikapankin käyttämistä eikä näitä kahta voi käyttää päällekkäin.

Liukuva työaika
Työnantaja ja työntekijä saavat sopia työehtosopimuksen säännöllisen työajan pituutta ja sijoittamista koskevista määräyksistä poiketen liukuvasta työajasta niin, että työntekijä voi sovituissa rajoissa määrätä päivittäisen työaikansa sijoittamisesta.

Kaikki nämä kolme säännöstä sisältävät elementin, jonka mukaan työnantaja ja työntekijä saavat yhdessä sopia työehtosopimuksen ehdoista poiketen, eikä tätä vapautta ole mahdollista rajoittaa työehtosopimuksella.

Mikä on osakeyhtiön toiminnan tarkoitus?

Vastaus riippuu usein siitä, kuka kysymykseen on vastaamassa. Osakeyhtiölaki on kuitenkin yksiselitteinen asian suhteen. Osakeyhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Osakeyhtiölle on helppo keksiä koko joukko muitakin tarkoituksia, kuten työllistäminen tai yhteiskuntavastuu. Osakeyhtiölaki on kuitenkin siinä mielessä viisas, että ilman voiton tuottamista ei kyettäisi työllistämään eikä kantamaan vastuuta oikeastaan mistään. Voiton tuottaminen onkin siten perusedellytys muiden tavoitteiden täyttämiseksi, enkä ole tähän mennessä myöskään törmännyt yrittäjään, joka olisi perustanut yrityksensä täyttääkseen kansalaisvelvollisuuksiaan. Osakeyhtiölain olettamasäännös voitontuottamisesta siis palvelee yhteisen kakun kasvattamista eikä osakeyhtiölaki tarkoita voiton tuottamisella pikavoittoja. Osakeyhtiölaki tarkastelee voiton tuottamista pitkällä aikavälillä, jolloin myös lyhyellä tähtäimellä kuluerältä näyttävät ratkaisut voivat olla perusteltuja.

No eipä mennä tämän enempää politiikan puolelle…

Mitä muuta merkitystä osakeyhtiön toiminnan tarkoituksella sitten on? Se on hyvin keskeinen yhtiöjärjestyksen määräys mm. osakeyhtiön hallituksen ja toimitusjohtajan henkilökohtaisen vastuun näkökulmasta. Osakeyhtiön johdon tulee huolellisesti toimien edistää yhtiön etua. Yhtiön etu sisältää myös lojaliteettivelvoitteen osakkeenomistajia kohtaan. Yhtiön johdon tulee siten toimia osakkeenomistajien yhtiölle asettaman tarkoituksen mukaisesti. Mikäli yhtiöjärjestyksessä ei yhtiön toiminnan tarkoitukseksi ole asetettu ns. mankala-periaatetta tai voittoa tavoittelematonta yhtiötä, on sitä voittoa sitten tavoiteltava ainakin pitkällä aikavälillä. Yhtiön johdon tehdessä päätöksiä yhtiön toiminnan tarkoitukselle vieraalla tavalla, voi yhtiön johdolle syntyä henkilökohtainen vahingonkorvausvastuu aiheuttamistaan vahingoista.

Riski voi syntyä esimerkiksi tilanteessa, että yhtiön johdon päätöksentekoa ohjaavat muut intressit kuin yhtiön etu ja tätä tukevaa yhtiöjärjestysmääräystä ei ole tehty. Esimerkiksi kunnan omistaman vuokrataloyhtiön hallituksessa tehdään sosiaalipolitiikkaa pitämällä hintataso perusteettoman alhaisena. Tämän takia, vuosien aikana, yhtiö menettää kykynsä huolehtia veloistaan, eikä sillä ole varaa huolehtia omaisuutensa kunnosta asianmukaisesti. Tilanne on erityisen hankala, jos yhtiön yhtiöjärjestyksessä ei löydy määräystä toiminnan tarkoituksesta, joka mahdollistaisi markkinahintoja alhaisemman vuokratason sosiaalisista syistä.

Ilman yhtiöjärjestysmääräystä, osakeyhtiölain olettamasäännöksen mukaan, ko. kunnan vuokrataloyhtiönkin toiminnan tarkoitus on voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Osakeyhtiön johdon henkilökohtainen vahingonkorvaus vastuu tallaisessa tilanteessa ei ainakaan ole poissuljettu.  Vastuu realisoituu herkästi yhtiön mennessä konkurssiin tai yhtiön velkojien muuten jäädessä ilman saataviaan.

Vastuuvapauksen merkitys

Osakeyhtiölain mukaan varsinaisessa yhtiökokouksessa on päätettävä vastuuvapaudesta hallituksen jäsenille, hallintoneuvoston jäsenille ja toimitusjohtajalle. Vastuuvapauden merkitystä on helppo liioitella. Taannoin luin eräästä paikallislehdestä yleisönosaston kirjoituksen, jossa hallituksen puheenjohtaja iloitsi hallitukselle myönnetystä vastuuvapaudesta. Onko asiassa ilon aiheetta, riippuu tietenkin siitä, miten yhtiön asioita on hoidettu. Silloin kun hallitus on toiminut huolellisesti ja yhtiön etua tavoitellen, niin mikäs siinä.

Myöntäessään vastuuvapauden yhtiö luopuu oikeudestaan vaatia yhtiön johtoon kuuluvalta henkilöltä vahingonkorvausta. Pitää kuitenkin muistaa, että yhtiökokouksella on pitänyt olla tiedossaan oikeat ja riittävät tiedot päätöksentekonsa pohjaksi. Harvoin kuitenkaan yhtiökokouksessa esitellään mahdolliseen vahingonkorvaukseen johtavia laiminlyöntejä. Aina ei edes ymmärretä missä kohtaa osakeyhtiölakia on rikottu. Tavallisessa osakeyhtiössä tilanne on siinä mielessä suoraviivaisempi, että yhtiön tarkoitus on pääsääntöisesti tuottaa liiketoiminnallaan voittoa osakkeenomistajille. Kuntayhtiössä ongelmia saattaa muodostua siitä, että yhtiöllä tehdään politiikkaa, joka johtaa osakeyhtiölain vastaiseen toimintaa.

Vastuuvapauden myöntäminen ei siis ole sitova, mikäli yhtiökokoukselle ei ole annettu oikeita ja riittäviä tietoja. Tarvittavat tiedot on annettava nimenomaan yhtiökokoukselle. Tieto voidaan antaa tilinpäätöksessä, tilintarkastuskertomuksessa tai muulla tavoin. Valitettavasti tilinpäätös ja toimintakertomus eivät yleensä sisällä riittävästi tietoja hallituksen jäsenten vastuuedellytysten arviointiin.

Vastuuvapauden myöntäminen ei myöskään estä osakkeenomistajan tai kolmannen tahon oikeutta nostaa kannetta omaan lukuunsa heille aiheutuneista vahingoista. Vastuuvapauden myöntäminen ei sido myöskään konkurssipesää eikä tietyin edellytyksin yrityksen saneerauksesta annetussa laissa tarkoitettua selvittäjää.  

Vastuuvapauden myöntäminen ei ole vailla merkitystä, mutta harvoin sen taakse kuitenkaan kannattaa piiloutua. Hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan vastuuhallinnan näkökulmasta keskeisintä on toimia huolellisesti ja yhtiön tarkoituksen mukaisesti. Mikäli yhtiön tarkoitus on joku muu kuin voiton tuottaminen osakkeenomistajille, huolehdi, että siitä otetaan määräys yhtiöjärjestykseen.

Erilaisia hallituksia

Toimin ja olen toiminut useamman osakeyhtiön hallituksen jäsenenä ja toisinaan myös puheenjohtajana. Mielenkiintoista on ollut kokea miten eri tavalla eri hallitukset toimivat. Luonnollisesti olosuhteet poikkeavat toisistaan. Erityisesti konsernien tytäryhtiöiden hallituksissa omistajanohjaus on vahvaa ja tytäryhtiön rooli on selvästi toteuttaa omistajan tahtoa. Tämä on saattaa joskus olla haastavaa, koska hallituksen jäsenen tulee ennen kaikkia toimia sen yhtiön edun mukaisesti minkä hallituksessa istuu. Varsinkin pörssiyhtiön (vain oma subjektiivinen näkemykseni) tytäryhtiön hallituksessa tämä korostuu.

Toisinaan hallitus on vahvasti toimitusjohtajan ”ohjauksessa”. Tällöin hallitukselta kysytään kanttia ja kykyä toimitusjohtajan haastamisessa. Toimitusjohtaja ansaitsee ja tarvitsee hallituksen, joka tuo esille näkemyksiä, mielipiteitä ja osaa tehdä päätöksiä. Silloin kun kaikki on hyvin, ei asia ole suuri ongelma. Enemmän ongelmia alkaa syntymään silloin kun ilmaantuu tummia pilviä taivaalle. Onko hallitus tällöin riittävän vahva ottamaan ohjat käsiinsä?

Parhaimmillaan hallitus on ymmärtänyt roolinsa ja se päättää yhtiön strategisista linjauksista ja valvoo yhtiön johdon toimintaa sekä mahdollistaa yhtiön toimivalle johdolle kannustavan ja motivoivan toimintailmapiirin. Tehokas hallitus kykenee myös siirtymään joustavasti kohti yksityiskohtia ja ”käsiohjausta” jos näyttää siltä, että yhtiön suunta ei ole selkeä tai ongelmia alkaa ilmaantumaan.

Oma lukunsa on myös kuntien omistamien yhtiöiden toiminta ja päätöksenteko niissä. Tietyllä tavalla täsmällinen päätöksentekokulttuuri on usein peritty kunnasta, joka tuo toimintaan jämäkkyyttä. Toisaalta taas monenlainen poliittinen vaikuttaminen näkyy myös yhtiöiden hallitusten toiminnassa.

Yhtä kaikki jokainen hallitus on erilainen ja jokaisen hallituksen työskentelystä, jokaiselta hallitustoverilta ja kaikilta yhtiöltä oppii aina uutta.

Oman pääoman menettämisriski

Osakeyhtiölain mukaan, jos osakeyhtiön hallitus havaitsee, että yhtiön oma pääoma on negatiivinen, hallituksen on viipymättä tehtävä osakepääoman menettämisestä kaupparekisteri-ilmoitus. Tämä tarkoittaa siis sitä, että osakeyhtiön hallituksen on kyettävä valvomaan yhtiön oman pääoman tilaa muutenkin kuin vuositilinpäätöksen muodossa. Kaupparekisteri-ilmoitus oman pääoman menettämisestä on siis tarvittaessa tehtävä myös tilikauden aikana.

Osakeyhtiön toimitusjohtaja ja hallituksen jäsenet voivat joutua henkilökohtaiseen vahingonkorvausvastuuseen, jos joku taho on ryhtynyt sopimukseen yhtiön kanssa tietämättään, että yhtiö on jo tällöin menettänyt oman pääomansa ja sopimuskumppani kärsii tämän takia taloudellista vahinkoa. Usein oman pääoman menettämisestä tehtävää ilmoitusta viivytetään tai se jopa jätetään kokonaan tekemättä. Seuraukset saattavat olla arvaamattoman.

Päätöksessään Helsingin hovioikeus (Helsingin HO 13.3.2017 311) katsoi, että hallituksen ainoan varsinaisen jäsenen olisi tullut havaita oman pääoman menettäminen keskellä tilikautta. Hovioikeus totesi, että ko. henkilöllä oli hallituksen ainoana jäsenenä yleinen ja jatkuva velvollisuus seurata yhtiönsä taloudellisen tilanteen kehittymistä.

Oli kyseessä yhden henkilön osakeyhtiö tai laajemmin omistettu, on asialla merkitystä. Varsinkin jos yhtiön kannattavuus on heikko, kannattaa oman pääoman riittävyydestä tehdä tilikauden aikana laskelmia ja kirjata ne myös hallituksen kokouksen pöytäkirjaa.

Sihteerit kunniaan

Osakeyhtiön hallituksen sihteeri laatii pöytäkirjan ja se mitä ei lue pöytäkirjassa, ei ole olemassa. No, ehkä hieman jyrkästi sanottu, mutta hallituksen kokouksen pöytäkirjan keskeinen tehtävä on kuitenkin toimia todisteena tehdyistä päätöksistä ja niiden perusteluista. Vaikkakaan pöytäkirjan puutteellisuus tai jopa sen puuttuminen kokonaan, ei teekään tehtyjä päätöksiä pätemättömäksi.

Tarvittaessa osakeyhtiön hallituksen tulee kyetä toteennäyttämään toimineensa huolellisesti ja muutenkin noudattaneensa osakeyhtiölakia ja yhtiöjärjestystä, luonnollisesti pöytäkirja on tässä keskeisin väline. Varsinkin pienessä yhtiössä helposti tehdään merkittäviäkin päätöksiä hallituksen kokousten ulkopuolella, jolloin luonnollisesti dokumentaatio jää vieläkin vähäisemmäksi. 

Sihteeriltä vaaditaan siis hyvää äidinkielen taitoa ja taitoa tiivistää asioita paperille. Sihteerin tulee myöskin tuntea yrityksen toiminta ja kokouksessa käsiteltävät asiat siinä määrin, että pöytäkirjan laadinta onnistuu. Sihteerin tulisi tuntea myös osakeyhtiölakia, jotta hän osaa huomioida pöytäkirjassa osakeyhtiölain vaatimukset.

Toimitusjohtajan tehtävä on esitellä hallitukselle asiat, joten hän yleensä ei voi toimia kokouksen sihteerinä, vaikkakin sen takia, että toimitusjohtaja yleensä tuntee asiat parhaiten, olisi hän luonteva sihteeri. Sihteerin tehtävä on joka tapauksessa keskeinen koko hallituksen vastuun näkökulmasta.

Omista kokemuksistani ehkä pahin on se, kun hyvinkin kriittisessä tilanteessa olevan yhtiön hallituksen sihteerin näkemys pöytäkirjan kirjoittamisesta oli, että kuulakynällä tehdään parin sanan huomiot esityslistan kulmaan ja nimet alle.

Toimivasta hallitustyöskentelystä puhuttaessa usein korostetaan puheenjohtajan roolia. Se on tärkeä, mutta sihteerin rooli on vähintään seuraava.

Edellisessäkin esimerkissä kyseisen sihteerin kanssa saatiin sovituksi, että kirjoitetaan ainakin kokonaisia lauseita.

Force Majeure ja korona

Korona- virus on vaikuttanut yritysten toimintaan ja monen mieleen on noussutkin ajatus ylivoimaisen esteen eli Force Majeure- ehdon hyödyntämisestä vapautuakseen sopimusvelvoitteistaan tai sitten sopimuskumppani on vedonnut ylivoimaiseen esteeseen.

Usein yritysten välisissä sopimuksissa on erillinen Force Majeure-lauseke, jonka mukaan poikkeuksellisen, ylivoimaisen ja osapuolista riippumaton esteen vuoksi sopimusosapuoli voisi jättää sopimusvelvoitteensa täyttämättä ilman, että hän joutuisi korvausvastuuseen sopimusrikkomuksestaan. Sovellettaessa Suomen lakia, ylivoimaiseen esteeseen voidaan sopimussuhteessa vedota ilmankin, että siitä on otettu sopimukseen erikseen ehto.

Usein sopimuksissa on tarkennettu erilaisia tilanteita, joissa Force Majeure- ehto tulisi sovellettavaksi. Tällaisia ovat tyypillisesti mm. sota, luonnonmullistus, energia jakelun keskeytyminen tai viranomaisen suorittama pakko-otto tai takavarikko julkiseen tarpeeseen.

Korona-viruksenkaan kaltainen tilanne ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että Force Majeure olisi olemassa. Tämähän tarkoittaisi sitä, että kaikki sopimukset tulisivat sitomattomaksi ja koko talousjärjestelmä luhistuisi. Tästä syystä yksin jonkin olosuhteen olemassa olo ei mahdollista sopimusvelvoitteiden laiminlyöntiä.

Jokainen sopimus on yksilö ja tilannetta tuleekin tulkita aina tapauskohtaisesti. Sopimuksen sitovuuden periaate, joka on hyvin vahva periaate, ei se ole kadonnut minnekään.

Usein Force Majeure – lausekkeissa niiden soveltamisen edellytyksenä on, että sopimusosapuoli ei ole voinut tilannetta ennakoida ja välttää. Jos esimerkiksi raaka-aineen tai osien saanti on estynyt epidemia-alueella sijaitsevalta toimittajalta, on yrityksen selvitettävä, onko korvaava toimitus saatavissa muualta. Olosuhde ei siis vielä riitä, vaan sen pitää myös todellisuudessa aiheuttaa este sopimuksen toteuttamiselle.

Törmäsin itse muutama päivä sitten sopimukseen, jossa Valmiuslain käyttöönotto oli yksilöity Force majeure-ehdon soveltamiseksi. Tässä tulkinnanvara on jo kapeampi, koska sopimusehto on melko yksiselitteinen.

Korona ei siis automaattisesti mahdollista Force Majeure- ehtoon vetoamista, vaan tilannetta tulee aina tarkastella tapauskohtaisesti.

Työsopimukset ja korona

Päätin blogin perustamisesta jo paljon ennen korona-aikaa. Tarkoitus ei siis ole tehdä korona-blogia, vaikka pakostakin näissä ensimmäisissä kirjoituksissa korona- sana tulee useinkin esiintymään.

Oma puhelin on soinut viime päivinä kiihtyvässä määrin koskien pakkotilanteessa tehtäviä irtisanomisia ja lomautuksia. Yksi tapaus on jäänyt erityisen hyvin mieleen siitä syystä, että monessa pitämässäni työoikeuskoulutuksessa olen kysynyt osallistujilta miksi he pitävät määräaikaista työsopimusta jotenkin työnantajan näkökulmasta riskittömämpänä, kuin toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta? Tässä viitatussa tapauksessa koronan vuoksi koko liiketoiminta katosi yhdessä yössä, mutta työsuhteet jäivät. Miksi näin? Siksi, että työsopimuksista moni oli määräaikainen ja määräaikaista työsuhdetta ei voi irtisanoa tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. Määräaikaisessa työsuhteessa olevaa ei pääsääntöisesti voida myöskään lomauttaa.

Tässä tapauksessa hieman helpotusta asiaan toi kuitenkin se, että hallitus mahdollisti Koronan vuoksi myös määräaikaisessa työsuhteessa olevan lomauttamisen.

Koronan jälkeen kun taas palataan normaaliin arkeen, niin miettisin tarkkaan missä tilanteessa määräaikainen työsuhde on se paras ratkaisu. Työsuhteen määräaika on molempia osapuoli sitova sopimusehto. Määräaikaista työsopimusta ei voi irtisanoa myöskään sillä perusteella, että työntekijä laiminlyö työtehtäviään tai rikkoo työsopimuksen ehtoja. Sopimusrikkomuksen pitää olla niin merkittävä, että sopimuksen purkuperuste täyttyy, jolloin ihan pienet perusteet eivät riitä.